*

Jarmo Lautamäki

Vapaana olevat kotikissat - suuri uhka luonnolle

  • Vapaana olevat kotikissat - suuri uhka luonnolle

Aloitin vapaaehtoistyöni luonnonvaraisten eläinten hoitamisen tiimoilta joitakin vuosia sitten. Oma luontoharrastukseni alkoi alun perin joskus 70 -luvun loppupuolella vanhempieni erittäin hyvien ohjeiden siivittämänä. Opin jo varhaisessa vaiheessa että luontoa täytyy kunnioittaa ja luontoa täytyy auttaa mikäli siihen on mahdollisuus. Opettelin kasettien ja omien havaintojeni avulla eri lintulajien äänet ja luin valtavat määrät tietoa Suomen nisäkkäistä.

Kuten jo ensimmäisessä lauseessani jo mainitsinkin, vapaaehtoistyöni luonnonvaraisten eläinten hoitajana alkoi joitakin vuosia sitten. Vuosien kuluessa hoidossani on ollut useita siilejä, varpuspöllö, kärppä, rusakonpoikanen, pulu, kettu, liito-orava ja muutama muu ns. luonnonvarainen eläin.

Kotitaloni kellaritiloihin on rakennettu tila eläintenhoitoa varten ja hyvät suhteet asiantunteviin eläintenhoitajiin ovat auttaneet valtavasti tällä naapureidenkin ihmettelemällä vapaaehtoisella uralla.

Tänä kuluneena kesänä minua ovat työllistäneet muiden ns. perushoidokkien lisäksi kissojen pahoinpitelemät oravat. Vapaana kuljeskeleva kotikissa on valtavan suuri uhka luonnon normaalille kiertokululle. Kissan käyttäytymismalli antaa uhrille ainakin pienen mahdollisuuden selvitä, mutta siinä vaiheessa kun kissa on ennättänyt yhden kerran puraista uhriaan, on toivo uhrin pelastumisesta jo lähes mennyt. Kissan käyttäytymismalliin kuuluu uhrilla leikkiminen. Oravanpoikanen tai hiiri, tai vaikkapa linnunpöntöstä napattu linnunpoikanen joutuu kissan käsittelyssä kohtaamaan valtavan suuren stressin ja kivun. Ennen lopullista iskua ja kuolemaa.

Jokaisen kissanomistajan tulisi pitää huolta lemmikistään. Kissan ulkona vapaana oleminen aiheuttaa suuren vaaran paitsi ympäröivälle luonnolle, myös kissalle itselleen.Vaikka kissa onkin sisätiloissa ollessaan maailman ihanin otus (niinkuin se onkin) niin ulos vapaana päästessään kotikissasta kuoriutuu välittömästi alkukantainen peto joka tappaa kaiken mikä eteen tulee.

Luonnon normaalia valintaa ei ole se että kotikissa ulos päästessään kiipeää linnunpöntön päälle ja kauhoo käpälällään poikaset pesästä pois. Luonnon normaalia valintaa ei ole myöskään se että kissa vapaana ollessaan puraisee oravanpoikasta ja aloittaa "kuolemanleikin" sen kanssa. Kuolemanleikkihän on sitä että kissa heittelee saalistaan ilmaan ja leikkii sen kanssa aika kauankin ennen "viimeistä iskua".

Kuolemanleikkiin joutunut orava tuli minulle hoitoon torstaina. Oravan takaruumiissa ja päässä näkyivät selvästi puremajäljet. Silminnäkijä oli nähnyt kissan olleen asialla. Lauantaiaamuna oravan vointi oli jo piristynyt ja olin melkein varma että orava selviää. Lauantai-iltana orava kuitenkin kuoli omalle kämmenelleni elvytysyrityksistä huolimatta. Oli ensimmäinen kerta kun annoin eläimelle tekohengitystä. Sekään ei valitettavasti auttanut.

Kissojen ja koirien vapaana pitäminen on täydellistä piittaamattomuutta muista eläimistä. Totta kai on niin mukavaa kun oma kissa "osaa käydä pissillä ulkona" mutta tietääkö kissan pissille päästäjä oikeasti mitä kissa tekee tuon pissilläkäynnin aikana. Tietääkö koiransa vapaaksi päästävä omistaja mitä hänen koiransa oikeasti tekee ennen paluuta isäntänsä luo?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Luonto on joskus armoton, myös ilman kissaa. Luontokappaleet taistelevat olemassaolostaan. Niin isot kuin pienemmätkin. Mitä teet kovalle talvelle, joka saattaa eläimet nälkäkuoleman partaalle? Mitä teet kapille, joka iskee kettuihin? Niin vain on. En näe kissan poikkeavan kovasti luonnosta. Itse se mieluiten etsii ravintonsa. Kelpaa sille ihmisen antamakin. Muutaman oravan on kissani pyydystänyt tänä vuonna. Häntä ja suolet ovat jääneet jäljelle. En koe sitä niin pahaksi. Ne jotka selviävät, ovat ehkä vahvempia ja selviytymiskykyisempiä yksilöitä. Jäniksiä, kettuja ja supeja ym. kuolee autojen yliajamina. Tappaa siis ihminenkin. Melko usein niitä näkee teillä.
Jossain vaiheessa, taisi olla Ruotissa, tehtiin moottoriteiden alitse käytäviä, että siilit, sammakot ja muut vaeltajat pääsisivät turvallisesti tien toiselle puolelle. En tiedä osasivatko etsiä omat käytävät. Luvuttiinko hankkeesta lopulta?
Tietysti on hyvä auttaa hädässä olevaa eläintä, eikä jättää kitumaan. Öljy tuhoaa lintuja ja kaloja. Kiasman näyttelyssä on yhdessä huoneessa työ, jossa on linnunsulkia valtavasti. Niiden yli on valettu ölyä, koskettava teos. Ihminen on teoillaan monella tavalla pahempi, mittasuhteiltaa suurempi, vihollinen luonnolle kuin kissa.

Käyttäjän JarmoLautamki kuva
Jarmo Lautamäki

Luonto on armoton. Se on totta. Kirjoitukseni avulla yritän herätellä edes osaa niistä ihmisistä jotka antavat lemmikkikissansa tai koiransa liikkua luonnossa vapaana. Mainitsit että "muutaman oravan on kissani pyydystänyt tänä vuonna". Etkä koe sitä niin pahaksi? Aikuista tai ylipäätään "oikeaksi oravaksi" kehittynyttä oravaa kissa ei saa kiinni. Epäilenkin että kissasi pyydystämät oravat ovat juuri pesästään lähteneitä ja vasta elämän rytmiin opettelevia oravanpoikasia. Juuri sellainen on tuossa laittamassani kuvassa josta ajatuksen kirjoittamiseen sain. Ei ole kysymys "vahvemmasta" tai "selviytymiskykyisemmästä" eläimestä. Tällaisissa tapauksissa on kysymys eläimestä joka poikasena vasta opettelee emonsa avustuksella selviytymistä ja vihollisen kynsistä pakenemista. Ilman kissan vapaana oloa tämäkin orava olisi taatusti selviytynyt ja oppinut mm. sen miten kissaa paetaan.

Eläimiä kuolee autojen yliajamina ja ihminen tappaa paljon eläimiä. Osa huvikseen, osa tarpeeseen. Itsekin tapan eläimiä, se on pakko myöntää. Harrastan kalastusta ja käyn silloin tällöin uistelemassa perheeni ruokapöytään kalaa. Eläimen, eli tässä tapauksessa kalan, tappaminen on välttämätöntä mikäli kalan haluaa ruokapöytään. Kalastan vain sen verran minkä tiedän ruoakseni käyttäväni.

Vapaana olevat kissat ja koirat eivät toimi näin. Kissoilla on luontainen metsästysvietti jota ne noudattavat siitäkin huolimatta että niiden vatsa olisi jo täynnä kotona annettua ruokaa. Oravan -tai rusakonpoikanen tapetaan vain tappamisen ilosta.

Luonnonvaraiset eläimet yrittävät elää yhä enenevissä määrin ihmisten ehdoilla. Elämisen mahdollisuuksia ei ainakaan paranna se että ihminen päästää oman "tappokoneensa" eli kissan tai koiran vapaaksi luontoon.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Taitaa tänä päivänä olla kissoja vapaalla jalalla huomattavasti vähemmän kuin vuosikymmenien aikana on ollut. Yleensä kissa leikataan ja niistä maksetaan, joten niistä pidetään aivan toisella tavalla huolta.

On minullakin ollut kisasan suusta pelastettu oravanpoikanan kotona elättinä, kun olin alakouluikäinen. Se oli niin kauan kiva kaveri, kun pysyi sisätiloissa. Kun sitten karkasi ja tuli vierailulle ei enää ollutkana kaveri, vaan iski hampaansa mummoni peukalon läpi ja sai vapautensa.

Muutama vuosi sitten meillä oli karvattomia oravanpoikia kuistilla. Olivat tippuneet pesästä, kattomme suojista, Yritin pelastsaa, mutta en onnistunut. Sen verran intensiivistä olisi maidon antamisen pitänyt olla. Onneksi en onnistunut, sillä oravia alkoi olla riesaksi saakka. Ne juoksivat katon alla ja pitivät meteliä ja sotkivat eristeitä. Mieheni ampui muutaman, eikä sen jälkeen ole talon eristyksissä niitä enää ollu.

Oli muuten noista kissani nappaamista oravista toinen isokokoinen, täysikasvuisen näköinen. Näin puolikkaan, kun syöminen oli kesken. Hännästä päätellen toinen oli pentu. En hirvesäti silti sure, vaikka sööttejä ovatkin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kissa on tehokkaimpia pienten jyrsijöiden pyydystäjiä ja sen takia se lienee kesytettykin, vartioimaan viljavarastoja. Edelleenkin kissa pitää tuhoeläinkantoja kurissa. Keskiajalla Euroopassa kissa yhdistettiin noituuteen ja onpa jopa väitetty, että joidenkin kulkutautien leviäminen olisi johtunut rotista, joita kurissa pitämässä ei olisi ollut riittävästi kissoja. Kissa on siis hyödyksi ulkoillessaan. Lukumääräisesti eniten ainakin meidän kissat pyydystävät hyönteisiä. Syksyllä varsinkin ne ovat pelkkiä tappokoneita. Kun yksi lentävä öttiäinen on kiinni, jo seuraavaa juostaan kiinni.

Oravien kanssa näyttäisi linnut enemmän tappelevan ja oravat tietysti syövät niiden munia ja poikasia. Nykyisessä asuinpaikassa, paritalossa omakotialueella olen nähnyt kaksi kuollutta oravaa muutaman vuoden aikana. Toisen päässä oli reikä, joka oli kartiomainen, kuin linnun nokan tekemä ja toisen oli kissa saanut lelukseen. Kerralla voi nähdä muutamankin oravan, joten niitä on täällä runsaasti.

Käyttäjän JarmoLautamki kuva
Jarmo Lautamäki

Ongelma onkin siinä että kissa ei tyydy pelkästään jyrsijöiden metsästykseen. Olen tahtomattani joutunut todistamaan miten kissa kauhoi käpälällään talitiaisen poikaset suoraan linnunpöntöstä. En ehtinyt tarpeeksi ajoissa väliin ja poikaset ennättivät kuolla. Kissa ei edes syönyt saalistaan, ainoastaan tappoi. Emon tuo samainen kissa oli jo samalla tekniikalla tappanut joten poikasten kohtalo oli jo siinä vaiheessa sinetöity.

Luonnonvaraisilla eläimillä on ilman vapaana kuljeskelevia kissojakin riittävän vaikeaa ja haasteellista saattaa oma poikue terveenä ja lisääntymiskykyisenä elon tielle.

Ajattelen asiaa sekä kissanomistajan että luonnonvaraisten eläinten kannalta. Itse ainakin rakastan omia lemmikkejäni (tällä hetkellä lemmikkejä ei ole, mutta tyttären kaksi kissaa ovat nyt viikon verran meillä hoidossa) enkä haluaisi että lemmikkini jäisi auton alle tai vaikkapa ohikulkevan kissanvihaajan potkittavaksi metsästysreissuillaan.

On hienoa että jotkut osallistuvat tähän keskusteluun. Keskustelun herättäminen tästä aiheesta olikin tärkein tavoitteeni.

Teppo Nygren

Linnunpönttö kannattaa sijoittaa siten, etteivät kissat tai muut linnuille uhkana olevat eläimet pääsisi siihen käsiksi.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset